Tässä siivotessani pientä asuntoamme, mietin, että miten tätä tavaraa on kertynyt näin paljon. Tarkennuksena, en ostele vaatteita, kenkiä, sisustustavaroita, niin kuin stereotyyppiset naiset. Tietenkin, varastossa on vielä lisää tavaraa, ja olen aivan pulassa.. Uuteen asuntoomme en halua näin paljoa tavaraa, jotta siivoaminenkin olisi helpompaa. Luultavasti siellä saakin laitettua kirjat kaikki samaan ja dvd:t omaan paikkaan. Ja onneksi mulla on oma huone noille käsitöille, ettei ole montaa nyssäkkää lankoja olohuoneen lattialla :)

Olen tässä miettinyt, elääkö minussa pieni hamstraaja, sillä kun olen totaali siivousta/heittämässä roskiin tavaraa, mietin aina, että mitä jos tätä vielä joskus tarvitsee.. Turhasta tavarasta en osaa päästää irti. Noh, on ne muutkin kauhistelleet, että kun meidät pitää muuttaa, niin karkaavat silloin ulkomaille (om istamme kuulemma liikaa tavaraa?!!) Jos sitä vielä tämän vuoden jaksaisi sekasorrollista elämää tässä asunnossa, ja katsotaan sitten monta jätekuormaa saadaa aikaiseksi.. :)

Sovin henkilö A kanssa, että hän hoitaa tietyt paperihommat loppuun ja postittaa ne eteenpäin (viimeksi tehnyt tämän vuosi sitten). 12h myöhemmin palatessani paikalle, minua odottaa viesti pöydällä: "Kirjoitin raportit. Postitatko ne? :)"

Menikö multa jotain ohi??! :o

No nyt 48h viestin jälkeen olen korjanut raportteihin yhteydenpidolliset merkinnät, mitkä puuttuivat, kirjoittanut saatekirjeen, ja laittanut ne kuoreen. Jos sitä vielä kävis postilaatikkoon ne laittamassa.

Vittuako (anteeksi) sitä yrittää jakaa vastuuta, kun kuitenkin joutuu tekemään itse asiat loppuun!

Olen etsinyt vessaan uusia kalusteita ja allasta, mikä on ollut kuviteltua vaikeampaa. Kaappitilaahan ei koskaan ole liikaa, ei myöskään vessassa. Vaikka vessa on kooltaan suhteellisen pieni, saa sinne silti kunnon kaapiston.

Olen etsinyt eri firmoilta alakaapistoa, missä olisi liukuovet. Vastauksena: "ei sellainen ole mahdollista", ei vaikka myyvät muuten liukuoviakin. Hmm.. No sitten löytyi netin kautta INARIA-sarja, mikä tekee nimen omaan vessaan liukuovellisia kaapistoja, jes. Ei muuta kuin kyselemään - tajuttoman hintaisia, ja missään nimessä niihin ei voi laittaa upotettavia altaita. Nyt taas menee yli, miksi ei voisi??!

Seuraavaksi päätin kysäistä onneani ihan perhemarketti Prismassa käydessäni, ja volaa asiaa selvitettiin onnistuneesti. Liukuovet onnistuu, ja upotuskin, kuhan allas on 8cm pienempi syvyydeltään. Ei se nyt niin vaikeaa voinut olla. Nyt olenkin sitten metsästänyt netistä eri allasfirmoja ja katsellut syvyysmittoja. Tietenkin haluan mahdollisimman tilavan altaan, vaikka koko onkin suht pieni. Kaikissa altaissa on hanan luona aivan tajuttomasti turhaa tasotilaa, minkä olisi voinut käyttää itse altaan mittoihin. Tai sitten ne on tosi minejä.

Löysin altaan. Käsittääkseni lasinen, pienillä reunuksilla, ja tilava. Hanan voi sijoittaa sivuunkin. Sitä saa myös kivoissa eri väreissä, mm. violettina :) Ainoa vaan, että ei ole hajuakaan altaan hinnasta, ja se pitää tilata Italiasta. Noh, katsellaan miten käy tämän projektin :)

Olen tainnut käsittää loman tarkoituksen hieman eri tavalla tällä kertaa.. On tuo yksi iso projekti, joka vie kaiken ajan ja voimat, uuvuttaa kenet vain ja masentaa minut kun ei ymmärrä, miksi ei tule valmista - aah, aina yhtä ihana rakentaminen. Eli rakentelut ovat uuvuttaneet minutkin ja pistävät välillä kunnon pippelin otsaan kasvamaan :)

Ajattelin aluksi, että lomalla otan myös hieman rennommin, nukun pidempään ja pidän jopa vapaata rakentamisesta - paskat! Isäni sattui olemaan lomani aikana käytettävissä, ja "kyllähän me jo aamusta klo 7 aloitetaan päivä". Se siitä nukkumisesta ja rennommasta fiiliksestä. Ja sitten pitäisi olla aina eväätkin messissä aamulla tehtynä, ja mähän olen tottunut, että käyn syömässä ja oikeassa (siistissä sisävessassa, missä on juokseva vesi) vessassa jossain välissä.. No ei voi aina kaikkea vaatia, voinhan tervehtiä naapureita paljaalla pyllylläni useamminkin ;)

Olen siis ollut lomalla 4 päivää, ja olen väsyneempi ja fyysisesti romuisempi kuin aikoihin. Vielä olisi 6 päivää lomaa jäljellä, ja pitäisi selvitä hengissä.. Onneksi loman jälkeen pääsee töihin lepäämään ja parantelemaan itseään! :D

Kun näin mainoksia uudest asarjasta Iholla, missä eri ikäiset naiset kuvaavat itseään, ja tämä näytetään koko Suomen kansalle - hullua touhua. Kuka haluaa nähdä tuota tosi-tv soopaa, ja vaikka uteliaita olemmekin, niin ketä kiinnostaa noin paljon muiden arki. Hmm.. päätin katsoa ensin yhden jakson, ja pystyn osin samaistumaan näihin naisiin.

Ja sitten se iski, he pitävät videoblogia ja jakavat sen muille ihmisille. Minä pidän nettiblogia, ja jaan sen kaikille mahdollisille ihmisille. On terapeuttista kertoa omista ajatuksistaan vaikka sitten yksin puheluna (jota itse harrastan aika paljon?!!) Itse tosin pystyn vielä pienen anonyymisyyden säilyttämään blogissani, sillä en käytä nimiä.. :)

Suosittelen sarjaa, ihan vaikka mielenkiinnon vuoksi, jos ei seuraamaan rupea.

Katselin ohjelmaa Supernanny, ja suomennettuna Lapsityrannit. Täytyy kyllä sanoa, että toisinaan miettii, miten joku voi päästää lapsensa/perheensä siihen kuntoon. Onhan sen inhottavaa, kun lasta komentaa niin sille voi tulla paha mieli.. Sori, elämä ei ole reiluu kenellekään! Noita laiskoja teinejä on ihan tarpeeksi pompottelemassa vanhempiaan. Mites se sanonta meni: "Se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa". Vaikka tänä päivänä lasten minkäänlainen ruumiillinen kuritus on laissa kiellettyä. Anna luunappi kun puree sisartaan, niin voit joutua vankilaan (ja lapsi oppii, että on oikein satuttaa toista..)

No näin yömyöhään olevai viisaita sanoja taas purettu, ja Supernanny pyörii :)

Olen tehnyt pientä tutkimusta sekä galluppia, liittyen rakennustyömaiden siisteyteen. Jokaisen duunarinhan on siivottava jälkensä työn jälkeen, ja varsinkin työmaalla, missä on useampaa osaamista edustavia duunareita, on hyvä, että rojut tulee korjattua myös muiden tieltä. Sitten on nämä omakotirakennustyömaat, missä yleensä perheeseen jollain tavalla kuuluvat naiset siivoavat innokkaasti, kun miehet rakentavat - ihan fiksua sinänsä.

Joka tapauksessa epäsiisteimmäksi duunariksi on ylennyt sähkömiehet. Mielestäni sähkömiehet tekevät yllättävän siistiä työtä (hommaa, missä ei kädet ja vaatteet niin paljoa paskaannu), että ihmettelen, miten saavat sellaisen sotkun aikaiseksi. On tietenkin totta, että omakotirakennustyömaalla, ei kukaan haluaisi, että sähkömies siivoaa sillä palkalla, mutta on eri asia olla siisti kuin siivota. Vaikka ei lakasisikaan joka kerta kaikkia pieniä johdon pätkiä, niin laittaa ainakin omat tavaransa kasaan ja suurimmat roskat vaikka siihen vieressä olevaan roskapussiin..

No tätä olen meidän "maalarin" kanssa manannut, kun ei yksi päivä mahduttu edes ovesta sisään; ensin a-tikkaat, joiden takana kaikki sähkökelat ja roskat (ei siis pystynyt edes tikkaita kunnolla siirtämään).. No ei muuta kuin työmapäivä alkoi siivoilulla. Seuraavana päivänä sähkömies tuli jälleen, ja jälleen kehui, miten siisti työmaa meillä on. Kerroin, että on kun siivoan. Totesi, että hän on sotkuinen, johon mitään kiertelemättä vastasin: "oon huomannut". Oli sähkäri siivonnut omat tavarat kasaan sinä iltana! :)

Olen joskus saanut erikoisen "diagnosin" pääkivulleni - migreenivahvuinen pääkipu (mikä ei ole migreeni, koska ei täytä migreenin määrityksiä). Hoitoon sain migreenilääkkeet?? No minulla on omasta mielestäni siis pääkipua ja migreeniä, jotta tämä olisi selkeämpää.. Minun migreenini on niin kovaa kipua, että tasapainoaisti kärsii ja kontatenkaan ei pahimmillaan pääse suoraa. Konttausasennosta kaadun kyljelleni. Mitään muuta oiretta kivun lisäksi ei ole..

No nämä alkoivat vajaa 10 vuotta sitten kokoajan vähentyen, ja viimeiseen 2 vuoteen ovat kohtaukset jääneet 1 kappaleeseen (normaalia pääkipua on tietenkin ollut, mutta tämä hoituu aspiriinillä). Nyt viimeisen kahden viikon aikana kohtauksia on ollut 3 kpl, ja uskon, että jatkuvat vielä hetken.. Syytä en osaa sanoa, sillä mikään elämässäni ei ole muuttunut. Äitini viisaana sanoi kohtausten johtuvan stressistä, mikä on ihan todellista, mutta mikäli minulle (meillä) on ollut pienoinen rakennusprojekti noin vuoden ajan, niin miten minä nyt sitä vasta stressaisin - kyllä se stressi on ollut koko ajan.. :) Ei auta kuin kärsiä ja syödä lääkkeitä. Ainoa haitta tietenkin on, että migreenilääkkeeni pistävät pollani niin sekaisin, joten töitä tai autolla ajoa en voi niiden vaikutuksen alaisena tehdä.. :/ Minulta on jopa kysytty, että mitä olen vetänyt, kun silmät seisoi päässä lääkkeen oton jälkeen, heh..

Olkaa onnellisia, mikäli ette omista migreeniä!! Voisi kokeilla intialaista päähierontaa..

Huomasin tässä viikonlopun aikana jälleen, kuinka joku ei vaan ole sosiaalinen. Itse pidän itseäni sosiaalisena ihmisenä. (No niin, alkaa kuulostaa CV:n itsekehulta..) Mitä se sosiaalisuus oikeasti on? No meillä ei perheessä muut niinkään näköjään ole sosiaalisia, vaikka itse väittävätkin olevansa. Onhan se kiva, että on kavereita ja silleen, eikä kaikista tietenkään tarvitse tykätä, mutta niin paistaa läpi oikeat ajatukset.. vain sellaiset henkilöt maailmassa on ok ketkä syö, nukkuu tai sukeltaa.. ja ketkä ovat samanlaisia kuin itse! AAGH!!!

Hommahan lähti siitä, että olin ystäväni mukana reissussa, ja tapasimme henkilön jonka elämä on hieman "erilainen" (nyt jokainen päättelee päässään hurjimpia kauhuskenaarioita :D, ja lepo vaan). Henkilö itse oli tietenkin aivan "tavallisen" (kuka nyt on normaali maailmassa ja miten se määritellään?) oloinen, eikä kummastuttanut mitenkään minua, vaikka tiesinkin etukäteen jotain. No kun kotiin pääsin, niin sittenhän se ns. vittuilu asiasta alkoi - pelko erilaisuutta kohtaan. Henkilö A ei ole ikinä tavannut erilaista henkilöä X, mutta muodostaa asiasta/asioista omat mielikuvansa (niin kuin normaalisti muutkin). Kuitenkaan hän ei voi uskoa, että tämä ihminen on ok henkilö erilaisuutensa takia. Sitten sitä vatvotaan joka lauseessa ja käänteessä, eikä edes suostuta ajattelemaan, että joskus livenä tapaisi erilaisuutta.

Oli taas hieman tympääntynyt olo.. No sekin päivä varmaan joskus koittaa, että A ja X tapaavat, kjeh!

Remontoitpa vanhaa tai rakennatpa uutta, niin joskus niitä hermoja koetellaan.. :)

Viime aikoina minua on ahdisteltu kysymyksillä: Millaiset lamput haluat huoneisiin? Kysymys ei pelkästän tarkoita tyyliä vain, vaan konkreettisesti itse lamppua myös. Vielä tässä vaiheessa pystyisin tyyliä ja sijaintia kyllä pohtimaan, mutta että voisin sanoa kaupasta, että juuri tuo lamppu.. Ja missä perkuleessa niitä lamppuja vielä säilytettäisiin, kun muutenkin alkaa tila loppumaan kesken. Ymmärrä kyllä, että tässä vaiheessa, voin saada kiinityksen millaiseksi vain haluan, mutta kohtuullisempaa olisi, että minä etsisin lamppua vasta sitten kun ei tarvitse enää miettiä eristystä, seinien tekoa tai erilaisia koolauksia.

Selventääkseni kuvaa: Yläkerrassa on kylmä ja villoja näkyvissä, alakerrasssa vain seinien runkoja (osa seinistä puuttuu vielä) ja toispuoleisesti levyjä rungoissa. Katto puoliksi koolattu. Kyllä, minä pystyn valitsemaan lampun juuri nyt, ja tiedän varmasti tapetitkin.. Ei tällaista pitäisi vaatia keneltäkään.. Äääh!