Nyt eletään kohta jo heinäkuuta; festareita ja lomaa tiedossa.. vaikkakin kesä on hieman erilainen kuin normaalisti. Hellettä piisannut riittämiin (tai ainakin mun mielestä lämmin on ollut) kun toi extra patteri mukana. Eli musta tuli pallomahainen ;)

Murentumisen ja ylösnousemisen jälkeen on vaan yritetty painaa duunissa ja talolla, jotta päästäisiin kesän aikana muuttamaan. Kaikkihan on lopuksi kiinni kuitenkin siitä rakennustarkastajasta, joka syynää joka hemmetin paikan (ärsyttävää)..

Stressitaso nousee nykyään aina noissa terveydellisissä tarkastuksissa, ei niinkään talon vastoinkäymisissä. Mutta onneksi meidän herra on luvannut tehdä kaikkea kun itse ei enää saa niin ahkerasti ahertaa talolla. Mietin vain, että kuka sinne katolle nyt kiipeää roikkumaan, kun viimeiset pellin palat pitää laittaa kiinni (kuulemma mua ei jaksa enää silleen vain pidellä siellä)?! :D

Tässä ollaan elelty elämää eteenpäin suht tasaisesti alku vuosi.. Talon laittoa ja töitä, välillä sitä parisuhdettakin hoidettu ;) Hirveästi ei oo kerennyt sosiaalista elämää viettämään (saamaton kun toisinaan olen), ja ajan olen käyttänyt talolla (ja silti tuntuu, että kaikki junnaa paikallaan).

Yksi päivä se sit iski kuin kirkkaalta taivaalta - mun elämä otti uuden suunnan. Olin alunperin ajatellut suunnan muutosta ja positiivisesti odotin tätä, mutta ei ... Kun se iski, mut valtasi paniikki (siis oikea paniikkikohtaus)! Kaikki perkuleen positiivisuus hävis samantien tuhkana tuuleen ja jäljellä oli vain ahdistus ja paniikki. Vaikka olin alunperin miettinyt kaikki valmiiksi, mikään ei auttanut. Mieleen nousi vain typeriä ajatuksia, mitkä ei periaatteessa liittyneet asiaan - käytin tekosyynä aikaa, rahaa, ikää, kykenemättömyyttäni jne.

Eipä siinä auttanut mikään. Herra yritti rauhoitella ja takoa järkeä päähän, perustellen asioista (niin hyvin kuin suomalainen mies siihen pystyy). Vieläkin olen ahdistunut, mutta ehkä hieman tasaantunut silti alkujärkytyksestä.

Pelkäänkö muutosta? Vaikka pidän extemporeen tehdyistä asioista yhtä paljon kuin hyvin suunnitelluista, niin enkä enää tällä iällä osaa ottaa rennommin ja mennä virran mukana..? Tätä jäänen pohtimaan..

Vuosikin vaihtui, ja nyt eletään jo helmikuuta. Tipaton tammikuukin oli, vaikka itsehän en noita tuollaisia pidä - ei vaan ollut vapaata aikaa lähteä minnekään kuppilaan harjoittamaan sosiaalista elämää. Tuntuu että kaikilla on ollut jotenkin kauhean kiire.

Olen tehnyt radikaaleja elämään liittyviä päätöksiä. Parisuhteessa elävänä, olen myös huomioinut toisen osapuolen näissä suunnitelmissani ja päätöksissäni (vaikkakin mitä tahansa kysyykin niin vastaus on ihan sama). Nyt yritetään keskittää kaikki energia talon valmistumiseen ja töissä olemiseen - turhat menot minimiin, jotta päästäisiin tänä vuonna jo muuttamaan.

Toivottavasti kesään mennessä osaan hieman relatakin ja häviää tämä kiire, myös muiden elämästä. Sitten voidaan taas panostaa sosiaalisuuteen yhdessä ja täysillä. :)

Se olisi kuukauden päästä jouluaatto, ja tänä vuonna olen ilmeisesti hyvin myöhässä omasta aikataulustani, sillä kaikki lahjat ei ole vielä edes ajatusasteella mielessä. Syksyn matka hieman sotki sisäistä aikatauluani ja kaikki muu aika mennyt talolla häärätessä, vaikka innostus sielläkin ollut aika minimaalinen. Ei voi kun itseään syyttää. Yläkerran lattian tekeminen tuntui niin perskuleen ärsyttävältä hommalta, ettei millään meinannut innostaa tekemään, mutta nyt huomattu, että ihan helposti se on mennyt.

Villasukkia meinasin lahjaksi tehdä tänäkin vuonna reilusti - haaveeksi jäi.. neljännet vasta valmistumassa. Ajan puute, vapaan sellaisen, on tässä ongelmana, koska pari sukkiahan valmistuu kolmessa päivässä. Myös lahjaidea kaivoni muuten on ammoittanut tyhjyyttä, sillä jankstereilla ei ole ollut toiveita..Yritä nyt pysyä ajan hermoilla kiinni nykymuodissa (en edes viitsi yrittää)!

Lunta oli maassa lokakuun lopussa, kun Suomeen saavuttiin ja kirottiin autossa olevia kesärenkaita. No nyt ei sitten lunta näy missään, ei enää edes kasoilla. Muutama vuosi on nyt ollut, että lumet ovat tulleet vasta hieman ennen aattoa, mikä on toisaalta onni, mutta toisaalta tyhmää. Itse nautin lumesta ja valkoisesta maisemasta, mutta onhan se kivaa kun ei tarvitse lumia putsata auton päältä, saati kolata pääsyä autolle.. No ei auta mussutus markkinoilla! :) Katsotaan sitten ensi vuonna uudestaan..

Meidän perheemme sai uuden jäsenen viime viikonloppuna. Herramme vaati, että tämä tuotaisiin heti kotiin kun vain mahdollista, eikä vasta myöhemmin. Itsehän olin tällä hetkellä sairaana ja lääketokkurassa, mutta siinähän se meni mukana hakiessa.
En ollut ihan niin innoissaan, vaikka kovasti tykkäänkin (olisiko sairaus hieman intoa latistanut?!). No siinä heti toisena päivänä tulikin jo sukulaisia katsomaan, ja skumppaakin hieman nautittiin tulokkaan kunniaksi. Jokainen hieman leikittikin, vaikka varovaisia tuntuivatkin olevan näin aluksi. Herramme syytti minua jopa syrjinnästä, kun olin hieman kaukainen... (lämpenenkö hitaammin?!! :D)

No nyt on sitten tehty ulkona koppia valmiiksi, ettei talvella ihan ole koko aikaisesti suorassa lumisatessa.. Olisihan sitä muitakin hommia talolla kun uuden erillisen kopin teko..

Meille siis tuli mönkkäri! :D